Quote (kingoftheundead)
Mä saan kokoajan hyvii numeroita :P keskariarvo on ihQ 9 kakkos jaksos, kolmannen todistusta en viel ole saanu, mut ruotsi droppaa sen 8.5 varmana :S
Kerron sulle pari tosiasiaa elämästä
numeroista ei ole haittaa, mutta sitä on turha kiistä, että niillä muka tekisi jotain. Kerron sulle oivallisen esimerkin siitä, mitä aikanaan yläasteella "pinko" kuten minä on hyötynyt elämässä numeroista.
Pääsin juuri siihen lukioon mihin halusin, mulla oli siis ysillä keskiarvo 8.7. Sen jälkeen lukiossa jaksoin about 3-4 ekaa jaksoa tehdä kaikessa tasaista linjaa, sen jälkeen mua ei enää kiinnostanut ja keskityin vaan pariin aineeseen. Kirjoituksistakin jaksoin vielä paineilla oikein kunnol, mutta en sitten jaksanut lukea => tulos: 4xM 2xC - eli ihan ok mulle. Olin ihan tyytyväinen.
Sitten aloitin hakemaan yliopistoon, ketää ei kiinnostanut paljon olin kirjoittanut mistäkin, pääsykokeisiin joutui kaikki. Pääsykokeissa jopa luki ensimmäisellä sivulla: "kirjoituksillasi ei ole vaikutusta pääsykokeeseen eikä arvosanallasi, kaikki kokeessa olevat ovat samanarvoisia lukiosuorituksista. No pääsin kokeesta läpi ja opiskeleen. Olin venyttänyt saksan takia vuoden lukiota, kun olisin ollut jo ylioppilas paljon aikaisemmin. Roikuin lukion kirjoil 6kk aivan turhaan, koska loppupeleis sil ei edes ollut väliä kirjoitinko saksan vai en. Olisin päässyt pääsykokeeseen siltikin.
Sen lisäksi tiedän sen, että mikään työpaikka (ja niitä sä tarviit kans joskus tulevaisuudes jos haluat rahottaa elämises/opiskelus) ei tule kiinnostumaan sun yo-todistuksesta tai yläasteen päästötodistuksesta paskan vertaa. Tämä on hirveää, mutta fakta on se että näiden numeroiden ja koulumenestyksen vaikutus on elämässä ja työpaikan/koulutuksen saamisessa lähes toissijainen asia.
Kerron sulle vaan vertailukohdaksi, että näennäisesti mun kaveri, joka kirjoitti 6x L:n on ollut nyt 3 vuotta kohta työttömänä, ei ole päässyt mihinkään opiskeleen mitä on hakenut eikä ole myöskää hankkinut töitä itselleen. Näennäisesti mulla menee paremmin, mul on työ ja opiskelupaikka ja etenen elämässäni edes johonkin suuntaan. Jos sä jotai haluat "uskolla numeroihin" suorituksissa kuserttaa, se oot sinä itse jota kuset silmään. Maailma on karu ja se on sanahelinää väittää että niillä olis enemmän kuin kerran johonkin lukioon mennes merkitystä. Sen jälkeen ne on vessasta alhaalta ja ketään ei enää kiinnosta missään.
Siksi vihaankin ihmisiä, jotka on itserakkaita/kokee itsensä paremmiksi kuin muut jonkun niinkin mahtipontisen asian tähden kuin koulumenestys. Aikanaan yläasteel koin suurtakin kunniaan siitä että olin "kovalla työllä niin hyvä" Nykyään osaan suunnata energiani paremmin. Ei siinä ole mitään pahaa jos haluaa kauniin paperilapun jossa on kivan näköisiä numeroita, totuus on kuitenkin se että ilmankin pärjää.
